Blogi taukoa on ollut pitkän aikaa kun on ollut elämässä niin paljon muuta mistä en täällä vielä halua kirjoitella. Mutta nyt meinasin ryhdistäytyä.

Nipsu lähti miehen kanssa juhliin ja itse jäin kotiin. Ensimmäinen yö erossa Nipsusta. Muutama päivä sitten itkin jo etukäteen niin kuin ne olisi vuodeksi lähtenyt. Nauhoitin digiboksille kaikkia ohjelmia, lainasin kirjan kirjastosta ja varustauduin muutenkin hyvin (karkilla ja ruuilla) ja alkupäivä menikin hyvin, sitten menin yrittämään nukkumista ja tuli itku. Nukkumaan meno hetki voi olla vaikea kun ei oo miestä vieressä eikä Nipsua tuhisemassa omassa sängyssään. Ihan järkyttävä ikävä pientä. On tietysti miestäkin, mutta jotenkin vielä enemmän Nipsua. Se niin täyttää koko huoneen läsnäolollaan ja on niin hiljaista ja tylsää ilman sitä.

Miehellä alkoi koulu taas ja alku meillä Nipsun kanssa ei oo ollut kovin hyvä. Mä jännitän ja se vaistoo sen ja välillä takkuaa syöminen, välillä pukeminen. Keväällä meillä meni paljon paremmin, mutta oon tainnut taantua taidoissani kun mies oli meidän kanssa melkein 4 kuukautta kotona. Toki elo ja olokin Nipsun kanssa on tietyllä tavalla tullut haastavammaksi kun on kasvanut, tavallaan myös helpommaksi. Pienenä nukkui päiväunia 4-5 tuntia ja söi rinnasta, nyt touhuilee pitkiäkin aikoja välillä itsekseen ja ei tarvi niinkään sitä viihdyttää kun vaan katsoo perään. Tosin pitäisi enemmän panostaa siihen, että tekisikin sen kanssa asioita, vaikka viihtyykin hyvin itsekseen. Lukuhetkiä ja että laskeutuisi sen tasolle lattialle.

Mieli ollut tänään tosiaan maassa, mutta kylläpä piristi kun isä soitti ja puhuttiin pitkät pätkät ja sai taas nauraakin sen jutuille.

Lääkäri määräsi mulle luontaistuotteita lääkkeeksi ja niitä on nyt kolmatta päivää syöty ja kyllä meinaa kalanmaksaöljyt nousta ylös, vaikka onkin sitruunan makuista. Näistä pitäis nyt olla sitten apua ja todella toivon niin, on sen verran hintaviakin. Ja tietysti muutenkin toivoo, että vihdoinkin jokin apu löytyisi.

Vointi on ollut todella vaihteleva. On hoitajani loman aikaan mahtunut päiviä jolloin olen nukkunut kolme tuntia päiväunia ja sitten niitä jolloin ei ole tarvinut nukkua yhtään. No onpahan jotain kertomista sitten ensi viikolla taas kun palaa lomalta. Välillä tuntuikin jo ettei ollut mitään puhumista.

Miehen pikkusisko tulee tänään meille, mies on sitä Nipsun kanssa hakemassa junalta ja mulla olisi vielä hetki aikaa rauhassa katsella Frendejä tai tehdä jotakin omaa. Kun saisi vaan aikaiseksi. Tänään on pyykkipäiväkin.

Kännykkä tuli huollosta, jossa se oli neljättä kertaa ja nyt se tuntuisi toimivan. Asetukset on vielä ihan miten sattuu, mutta musiikkia sillä jo kuuntelin.

(Nipsun) Mummu ja pappa kävi kylässä ja toivat vadelmia tullessaan. Niitä me sitten Nipsun kanssa syötiin. Nipsu sai harjoitella sormiruokailuakin ja oli melkoisen sottaista puuhaa, sen jälkeen pitikin mennä pesulle.

Taas saa ihmetellä jääkaapilla kun ei oo juuri mitään valon seurana. Nyt on vähän sentään säästetty rahaa kun on tehty leivät "itse". Meillä on siis leipäkone lainassa ja sitä on melkein joka päivä käytetty.

Nipsu kävelee tukea vasten ja on vihdoinkin oppinut jopa laskeutumaan itse alas. Ton tytön kanssa on kyllä täysi työ kun ei pysty itse tekemään mitään kun toista saa vahtia kaiken aikaa. Se kiskoo dvd:t alas hyllystä, läppärin lattialle, cd:t ja laittaa johdot suuhunsa. Äsken kaatui ja otti keittiöjakkarasta tukea, jakkara lensi pään yli. Ei sentään pahemmin sattunut. Me vaihdettiin järjestystäkin ja nostettiin dvd-hylly senkin päälle, siellä ne saa olla rauhassa hirmumyrsky Nipsulta.

 Me vietiin se kissa takaisin entiselle omistajalleen kun oli niin vaikee olla. Haikein mielin siitä luovuttiin, oli niin ihana pikkukisu.

Itsellä on kurja mieli yhdestä jutusta, joten sen takia mieli maassa, mutta muuten olo ollut kohtalaisen hyvä. Ei oo väsyttänyt niin paljon kun on vaan jaksanut tehdä kaikkee sillon kun on meinannut se väsymys iskeä.

Nipsulla on koko ajan jokin pielessä, hampaatko vaivaa vai mikä on, en tiedä. Varmaan kaipais enemmän huomiota kun me aika paljon tehdään vaan omia juttujamme ja sen pitäis leikkiä itsekseen.

Nyt Nipsulla on pyöränistuin ja on matkustanut siinä yhden kaupunkireissun ja yhden kauppareissun. Viimeksi jopa ihan tykkäs olla kyydissä kun oli kiristetty sitä istuinta niin ei enää pompottanut niin paljon töyssyissä mitä ekalla reissulla.

Hierojalle varasin ajan ens viikolle ja vanhemmat tulee kylään ens viikolla. Ei ookaan enää montaa viikkoo kun mies aloittaa koulunsa ja sitten meidän pitää Nipsun kanssa pärjätä kahdestaan. Kun Nipsulle tulee vuosi täyteen niin ei taida enää perhetyöntekijätkään käydä. Vaikka en tiedä onko niille enää niin tarvettakaan, ehkä juttukaveria kaipais eniten, mutta ei niinkään apua vauvan hoidossa, ainakaan niinä päivinä jotka on normaaleita eikä kitinän täyteisiä.

Ens viikolla lastenkirppis palaa taas kesälomaltaan, pitänee mennä heti käymään ja pitänee etsiä syksyhaalari myös kokoo 86 kun ostettiin jo yks 80 senttinen, mutta se voi käydä pieneks jo ennen syksyä kun nyt on 80 senttiset vaatteet käytössä. Paitsi housuista vielä 74.

Me hommattiin kissa ja nyt on kauheet allergiaoireet päällä, tiesin, että oon kissalle allerginen, siks piti edellisestäkin luopua, mutta jotenkin ajattelin, että se oireiden paheneminen olisi johtunut vaan raskaudesta. En nytkään voi olla varma johtuuko kissasta vai ylipäätään siitepölystä, pujoista ym. meillä on kotiin tulon jälkeen ollut yötä päivää parvekkeen ovi ja kaikki ikkunat auki, joten varmasti kulkeutuu sisälle kaikki siitepölyt.

Oltiin hellettä paossa miehen vanhemmilla useempi päivä, kun siellä on ilmastointi, ja kyllä rupes kaipaan kotiin kun oltiin puolitoista päivää edellisen reissun jälkeen vaan kotona, kunnes lähdettiin uudestaan. Lainattiin leipäkone ja se tekee just leipää tuolla keittiössä. Yks leipä jo tehtiinkin ja kyllä oli hyvää.

Olo on ollut aika vaikee. Tosi väsynyt, vaikka toisaalta henkisesti hyvä. Soseita oon Nipsulle kuitenkin tehnyt nyt, sen verran jaksanut. Bataatti-jauheliha meni hyvin, banaani-persikka-mansikka ei mennyt yhtä hyvin, oli kai vähän kirpeää.

Nipsu osaa jo kävellä pieniä matkoja tukea vasten, ei pitkästi, mutta sohvan toisesta päästä toiseen päähän.

Lattiat pitäisi pestä joku päivä kun jaksaisi.

Nyt on reissattu kunnolla. Oltiin muutama päivä mökillä ensin ja sitten ajeltiin pohjanmaalle ja eilen takaisin kotiin. Oli kivaa, mutta kyllä matkat oli melko rankkoja kun piti kaiken aikaa viihdyttää Nipsua. Leluja oli mitä ihmeellisempiä ja äiti tanssi Peppi Pitkätossun tahtiin pienen paikallaan tanssin, niin se oli hauskaa. Sitten me leikittiin vähän kukkuu-leikkiä pyyhkeen kanssa, meillä oli aika kivaa toisaalta.

Kamalia nää helteet, sulaa tänne. Hiki vaan virtaa pitkin naamaa. Eilen käytiin Nipsun kanssa suihkussa melkein heti kun tultiin kotiin ja viis minuuttia sen jälkeen olo oli ihan yhtä nihkee kuin ennen suihkussa käyntiä. Nipsu on käynyt kerran aiemmin suihkussa ja silloin huusi kuin syötävä, nytkin vähän itkeskeli, mutta ei lakkaamatta, että tuntui, että tavallaan tykkäsikin, mutta silti vähän pelotti kun ei oo tottunut.

Oma vointi on ollut tosi hyvä. Oon jaksanut tehdä kaikkee ja tänään ajattelin tehdä loppuun sen soseen Nipsulle. Siis otetaan sitä bataattia pakastimesta ja keitän jauhelihan ja laitan sen sauvasekoittimella mössöks ja sinne bataatin sekaan. Saa nähdä mitä tykkää äidin mössöistä. Seuraavaks vois kanaa kokeilla sekaan.

Syntymäpäiviä juhlistetaan ensi viikolla. Oon toivonut paria kirjaa ja ne luultavasti saankin. Käydään sen lisäks syömässä jossain ulkona. Mies ja Nipsu on lähdössä tänään kaupungille ilman mua, kuulemma kun pääsiäinen lähestyy niin pitää mennä :D Ne kirjat mitä toivoin oli Tuija Lehtisen Nappikaupan naiset ja Tess Gerritsenin Jääkylmä. Se Jääkylmä ilmestyy vasta elokuussa.

Mä oon vaan lihonut, vaikka pit laihtua. Mutta enpä oo jaksanut noudattaa mitään liikuntoja näillä helteillä. Sais nyt tulla vähän viileempää. Sitten kun tulis rahaa lisää niin ostetaan sse pyöräilykypärä Nipsulle, niin sitten päästään koko perheellä pyöräilemään ja mies lupas ruveta mun kanssa käveleenkin. Käydään kärryttelemässä koko perheellä. Kyllä huomaa heti kun on lopettanut imetyksen, että miten hyvä laihdutus keino se oli. Paino pysy vaan samoissa, vaikka veti kaksin käsin suklaata ym. ja kun ei syönyt epätervellisesti niin putos. Haikeudella muistelen.

Mökillä uintireissulla löin varpaani oikein kunnolla kiveen tai juureen ja luulin jo, että se murtu, mutta ei tainnut kun pystyy käveleen, mutta sairaan kipee se on ja mustunut.

Eilen käytiin Yyterissä uimassa ja tein sosetta Nipsulle ensimmäisen kerran itse  kun kerrankin vointi on ollut tosi hyvä. Tänään on ollut taas vähän väsyneempi päivä, mutta olo ei ole ollut kurja kuitenkaan. Pesin tänään Nipsulle leluja, joita saatiin perhetyöntekijältä kassillinen, rupeaa entiset lelut olemaan jo niin nähtyjä. Huomenna pitää aloittaa pakkaaminen kun lähdetään mökille ylihuomenna aamulla ja sieltä suoraan pohjanmaalle aikaisin maanantaiaamuna, ollaan yksi yö hotellissa ja sieltä kotiin. Tuleekin aika pitkä reissu.

Juhannus meni tosiaan hyvin ja vaikka en tykännyt oikein olla siellä mökillä kun siellä oli muitakin, niin ilmeisesti teki ihan hyvää nähdä välillä muitakin ihmisiä ja olla eri ympäristössä kun vointi koheni niin paljon.

Tyhjensin 74 senttiset vaatteet melkein kaikki pieneksi menneiden vaatteiden laatikkoon (tai sen päälle kun on jo laatikko täynnä ja pitää keksiä toinen laatikko) ja tuo nytkin päällä oleva t-paita näköjään päätyy sinne. Ostin onneksi uuden, "Mum loves you"-t-paidan :)

Tänään kävi se mun hoitaja kotikäynnillä kun halusi tulla kun en Nipsua ollut tuonut pitkään aikaan näytille ja halusi nähdä miten se on kasvanut ja mitä sille kuuluu, vaikka luonnollisestikin puhutaan Nipsusta usein. Puhuttiin, että rupeaisin esimerkiksi kaksi kertaa viikossa Nipsua hoitamaan itsenäisesti joko kotona tai mentäisiin vaikka kaupungille tai jotain, niin tulisi harjoitusta syksyyn kun mies palaa taas kouluun. Yösyöttöjä mies toivoi kanssa, että rupeaisin ottamaan niistä välillä vastuuta. Niistähän pitäisi pian luopua kokonaankin kun ei puoli vuotias periaatteessa tarvitsisi enää yöllä ruokaa. Määhän en imetä enää ollenkaan, mutta tuttipullosta juo maitoa yleensä kerran yössä. Se imemisen tarve taitaa olla suurempi syy kuin nälkä. Nyt helteillä, tosin voi tulla janokin yöllä.

Nukkuminen onkin ollut melko vaikeaa näillä helteillä, ei meinaa millään nukahtaa päiväunille ja yöunille mennessäkin pitää pari kertaa pitää käydä antamassa maitoa. Nyt on onneks ollut vähän helpompi päivä, ei ihan niin kuuma.

Imetyshän tuli tosiaan tiensä päähän kokonaan. Kirjotinkohan tätä jo. No kun Nipsu ei enää huolinut rintaa ja ne laastaritkin aloitin ja se vaikutti jotenkin epäilyttävältä imetys niiden aikana, vaikka se lääkäri sanoikin ettei mitään haittaa ole, niin päätin lopettaa kokonaan ja on se maito mennytkin ihmeelliseksi keltaiseksi, kun sitä joskus on lavuaariin lypsänyt.

Meidän pieni on niin kipee hampaiden takia :( Joutuu lääkkeitä antaan ja keksiin vaikka mitä viihdykettä kun ei koko ajan voi sylissäkään pitää. Välillä tulee iso itku myös siks, että pyrkimys on ylös päin ja kun ei vielä oikein osaa niin suuttuu ja punaseks muuttuu. Ihan äitiinsä tullut :)

Käytiin kaupungilla alennusmyynneillä, mutta en ehtinyt ostaan mitään kun Nipsulla oli päiväuniaika ja piti pysyä liikkeellä kun meinas hermostua rattaissaan. Torstaina menen yksin uudestaan ja sitten ehkä ostankin jotain. On ihana ostella Nipsulle kaikkea kun on vihdoinkin joku jolle kaikki sopii.

Nyt Nipsu tossa halii isiä ja viilentävän purulelun kanssa leikkii. Omituista kirjoittaa Nipsusta kun Nipsu oli meidän raskausaikainen kutsumanimi meidän pienelle, mutta nimen annon jälkeen sitä ei toki ole käytetty.

Käytiin myös katsomassa eläimiä Kirjurissa. Siellä oli kilejä, aaseja, riikinkukkoja, kukkoja, kanoja, sorsia yms. Nipsu kikatti innoissaan kun pääsi isin olkapäille katselemaan. Meidän Nipsu tykkää vauhdista ja vaarallisista tilanteista :)

Törmäsin tossa synnytysvuodeosastolta saatuun esitteeseen, jotakin etsiessäni ja tuli tosi haikea olo. Siinä oli sama runo, mikä siellä osastolla oli seinällä ja muistin kuinka melkein itkua väänsin silloin. Silloin oli tunteet tosi pinnassa eikä ihme, onhan se synnytys tosi hormoonimyrsky. Silloin sen osastolla olon koki todella ahdistavaksi ja nyt muistelee kaiholla, on se jännä miten aika kultaa muistot :)

Naama kukkii taas kaikesta suklaan ja karkin syönnistä. Tosi hirveen näkönen, mietin tosin minkä näköinen se olisi ilman näitä ehkäisylaastareita. Yleensähän akneenkin määrätään e-pillereitä ja samoja aineitahan näissä on.

Nyt vointi on ollut ylättävän hyvä, vielä muutama päivä sitten vaivasi ihan tajuton väsymys. Olen menossa sen takia kilpirauhaskokeisiin, mutta en usko niistä löytyvän mitään, vaan vaivan olevan enemmänkin henkistä. Jos niistä ei löydy mitään eikä vointi kohene, laittaa lääkäri lähetteen hormoonitesteihin, niissä vika voisi ollakin, mulla kun on kroppa aivan sekaisin niin kuin jo kirjoittelin aiemminkin. Mutta nyt tosiaan vointi on ollut parempi. Se koheni kun käytiin mökillä ja oltiin muutama päivä. Vaikka en tykännyt mennä sinne niin kummasti se ympäristön vaihdos auttoi. Mökillä on mukavaa olla, mutta vain oman perheen kesken. Muuten on koko ajan hermot kireällä.

Nipsu oppi ryömimään muutama päivä sitten ja nyt mennään jo kauheeta vauhtia huoneesta toiseen ja kaiken kielletyn perässä. Vaikka niin mentiin ennenkin kun kierimällä liikkui, mutta nyt vielä enemmän. On täytynyt ruveta tosissaan miettimään tätä kodin turvallisuutta ja laitoin jo taatallekin viestiä, että porttia rappusiin siihen mennessä kun tullaan kun meillä ryömitään. Meillähän on mummu ja pappa sekä fammu ja taata. Saivat itse valita mitä haluavat olla :) Mutta asiaan... konttausasentoa harjoitellaan kymmeniä kertoja päivässä ja taas tänään otti muutaman "konttausaskeleen", siitä se lähtee, ihan pian. Ryömiminen lähti luistamaan kun olisi aina mennyt, mainoslehden palasen otti tavoitteeksi ja sitten mentiin, mutta "konttausaskelia" kun on ottanut niin ilme on ollut voitonriemuinen.

En tykkääkään tosta bannerikuvasta, vaikka sen kanssa värkkäilin aika kauan, mutta kun se on mustavalkoinen. Jotenkin ankea. Täytyy miettiä jotain muuta.

Muistelin aikoja ennen vauvaa ja avioliittoa. Itsenäisen elämän alkeita opettelin Kymenlaakson opistolla, mennen opiskelemaan alaa josta en tiennyt mitään. Ei sanonut graafinen suunnittelu mitään, mutta menin kun vanhemmat painosti. Kun tajusin, että hei täähän on jotain piirtämistä ym. oli se aika järkytys, kuvis oli kaikilla muilla 10 tai vähintään 9 ja mikä tärkeintä, ei se edes kiinnostanut yhtään. Tietokone ihmisenä olin summamutikassa vain suunnannut sinne missä tietokoneiden kanssa värkkäiltiin. No ongelma saatiin ratkaistua ja linjaa vaihtamalla pääsin opiskelemaan sitä mikä oikeasti kiinnosti. Kirjoittamista :)

Kirjoittamista opiskelin puolisen vuotta ja se tuntui ihan ihmeelliseltä, opiskella kerrankin sitä mitä rakasti ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ajattelivat samoin ja jotka opiskeli sitä myös. Siinä sivussa kävin laulutunneilla, mutta niille teatteritunneille en osallistunut, vaikka linjan nimi oli teatterikirjoittaminen. Lupasin ensimmäisen kirjani lähettää sitten sille opettajalle, se on vieläkin työn alla, pääkopassa :)

Itsenäistyminen oli vaikeaa ja ensimmäiset päivät meni itkien. Jaoin 20 neliön huoneen täysin tuntemattoman tytön kanssa eikä yhteiselo oikein lähtenyt käyntiin niin kuin olisi pitänyt. Kuukauden verran jaksoin sitä ja sitten sain onneksi oman huoneen. Opistolla olokin alkoi maistumaan ja kun tuli toukokuu ja koulu loppui en millään olisi halunnut lähteä pois ja muuttaa taas vanhemmille kesäksi.

Sen kirjoittamisen kanssa kävi niin, että kun puoli vuotta kirjoitti joka ainoa päivä, tai ainakin arkena, ja oli pakko kirjoittaa, niin sitten siitä tuli pakkopullaa enkä vieläkään sen jälkeen ole saanut kuin pari tekstiä aikaiseksi.

Mun kroppa on vieläkin ihan sekaisin. Ennen raskautta oli kaikki säännöllistä ja enää ei mikään. Huoh.

Kirpparilla käytiin yks päivä ja löydettiin uuden veroiset rullaluistimet miehelle 28 eurolla ja Nipsulle syksyksi haalari, semmoinen siistimpi. Vielä pitäisi löytää jokin ryntyhaalari, joka päällä voisi laittaa sitten ryömimään ja konttailemaan ulkonakin eikä haittaisi, vaikka olisi polvet ruohossa. Yksi meillä on jo, mutta se on 74 senttinen eikä siis kauaa mene.

Pizzaa tein tänään ja söinkin sitä liian monta palaa, no on kai se sentään terveellisempää kuin jostain pizzeriasta ostettuna. Kai. Liityin Keventäjiin taas, nyt on kyllä jäänyt merkitsemättä syömiset kun oon ollut vähän pettynyt itseeni. Ei oikein lähtenytkään tämä laihdutus menemään niin kuin oli tarkoitus.

Vointi on ollut nyt muutaman päivän aika hyvä, mutta tänään taas hitusen huonompi. On tullut mietittyä ja vatvottua ihan liikaa taas kaiken näköistä. Voi kun osaisi sen asenteen, että asioilla on tapana järjestyä ja turha vatvoa etukäteen.

Eilen tapasin myös yhden nettitutun ekaa kertaa, oli mukavaa ja sovittiin että tavataan toistekin. Meidän vauvat on saman ikäiset.

Pieni lähti jo nukkumaan kun oli niin umpiväsynyt, herää varmaan kukonlaulun aikaan taas sitten. Meillä nukutaan vain keskimäärin 9 tunnin unia kun toiset samanikäiset nukkuu 12 tuntia. Nämä iltahetket on aina mukavia kun on omaa aikaa. Jospa lasi limsaa :) Ei kylläkään kolaa kun se on melkein loppu :)

Olen lopettanut nyt imetyksen. Nipsu teki vain totaalisen lopun ja suostui imemään enää öisin. Sitteen alkoi menkat ja oli sopiva sauma aloittaa laastarit ja siihen loppui imetys. Lopetus on ollut kova paikka, vaikka Nipsu tekikin sille tavallaan pehmeän laskun, silti on haikea olo eikä haluaisi lopettaa. Lopetus on myös askarruttanut mieltä myös siksi kun oon ollut huolissani etten saa maidon tuloa loppumaan vaan pumppaisin aina liikaa. Aamulla pumppasin toisesta rinnasta aika paljon, sitten toisen kohdalla rupesin noudattamaan sitä, että vain enimmät pois ja sitä onkin saanut pumppailla pitkin päivää niitä enimpiä pois. Tuottaa jotenkin enemmän maitoa kuin toinen, toista ei ole tarvinut aamun jälkeen pumpata. Tuntuu tosi haikeelta kun mun pieni ei oo enää mikään pieni kun ei se edes ime enää :(

Viime yönä meillä nukuttiin koko yö. Nipsu heräsi aamulla kuudelta, mutta ei syönyt yöllä kertaakaan. Eihän enää olekaan varsinaisesta nälästä yösyömisten kohdalla kyse vaan siitä imemisen tarpeesta. Jotain läheisyyden kaipuuta tulee yölläkin. Kerran yössä yleensä syö.

Huomenna mennään juhlistamaan hääpäivää ja syömään. Vauvaa kyllä tulee mukaan, vaikka tänään puhuttiin juuri lääkärin kanssa kuinka kahdenkeskinen aika olisi tärkeää jne. Mutta on mummu lupaillut meille kahdenkeskistä aikaa ja fammukin.

Nipsu istuu ilman tukea pitkiä aikoja, mutta ei osaa vielä itse nousta istumaan. Konttausasentoa harjoittelee myös ja on oppinut pari päivää sitten siirtelemään siinä jalkojakin, käsiä ei vielä osaa siirtää, joten eteenpäin ei vielä päästä.

Kävin katselemassa kesäpaitoja itselleni, mutta koska budjetti oli aika pieni, ei mitään löytynyt. Yhdet kesävaatteet ostin kyllä joku aika sitten, caprit ja t-paidan ja sandaalit, mutta ei silti oo mitään hyviä paitoja. Se t-paita sopii tosi hyvin niiden caprien kanssa, mutta ei oikein kaikkien alaosien kanssa. Paitsi ehkä näiden päällä olevien valkoisten housujen kanssa voisi sopia myös, pitääpä sovitella.

Sain luettua Kadonnut symboli-kirjan. Oli tosi hyvä ja tosi hyvää toimintaa ja just sellanen jännöri tähän väliin mitä kaipasinkin. Samoin katsottiin Wolverine ja oli just sellanen toimintaleffa, mitä kaipasinkin. Joskus on sillä tuulella, että kaipaa kunnon toimintaa, toisinaan kunnon romanttista hempeilyä ja joskus huumoria.

Huomenna Nipsulla on ensimmäinen hammashoitaja käynti, käydään näyttämässä kahta hammasta.