Blogi taukoa on ollut pitkän aikaa kun on ollut elämässä niin paljon muuta mistä en täällä vielä halua kirjoitella. Mutta nyt meinasin ryhdistäytyä.

Nipsu lähti miehen kanssa juhliin ja itse jäin kotiin. Ensimmäinen yö erossa Nipsusta. Muutama päivä sitten itkin jo etukäteen niin kuin ne olisi vuodeksi lähtenyt. Nauhoitin digiboksille kaikkia ohjelmia, lainasin kirjan kirjastosta ja varustauduin muutenkin hyvin (karkilla ja ruuilla) ja alkupäivä menikin hyvin, sitten menin yrittämään nukkumista ja tuli itku. Nukkumaan meno hetki voi olla vaikea kun ei oo miestä vieressä eikä Nipsua tuhisemassa omassa sängyssään. Ihan järkyttävä ikävä pientä. On tietysti miestäkin, mutta jotenkin vielä enemmän Nipsua. Se niin täyttää koko huoneen läsnäolollaan ja on niin hiljaista ja tylsää ilman sitä.

Miehellä alkoi koulu taas ja alku meillä Nipsun kanssa ei oo ollut kovin hyvä. Mä jännitän ja se vaistoo sen ja välillä takkuaa syöminen, välillä pukeminen. Keväällä meillä meni paljon paremmin, mutta oon tainnut taantua taidoissani kun mies oli meidän kanssa melkein 4 kuukautta kotona. Toki elo ja olokin Nipsun kanssa on tietyllä tavalla tullut haastavammaksi kun on kasvanut, tavallaan myös helpommaksi. Pienenä nukkui päiväunia 4-5 tuntia ja söi rinnasta, nyt touhuilee pitkiäkin aikoja välillä itsekseen ja ei tarvi niinkään sitä viihdyttää kun vaan katsoo perään. Tosin pitäisi enemmän panostaa siihen, että tekisikin sen kanssa asioita, vaikka viihtyykin hyvin itsekseen. Lukuhetkiä ja että laskeutuisi sen tasolle lattialle.

Mieli ollut tänään tosiaan maassa, mutta kylläpä piristi kun isä soitti ja puhuttiin pitkät pätkät ja sai taas nauraakin sen jutuille.

Lääkäri määräsi mulle luontaistuotteita lääkkeeksi ja niitä on nyt kolmatta päivää syöty ja kyllä meinaa kalanmaksaöljyt nousta ylös, vaikka onkin sitruunan makuista. Näistä pitäis nyt olla sitten apua ja todella toivon niin, on sen verran hintaviakin. Ja tietysti muutenkin toivoo, että vihdoinkin jokin apu löytyisi.

Vointi on ollut todella vaihteleva. On hoitajani loman aikaan mahtunut päiviä jolloin olen nukkunut kolme tuntia päiväunia ja sitten niitä jolloin ei ole tarvinut nukkua yhtään. No onpahan jotain kertomista sitten ensi viikolla taas kun palaa lomalta. Välillä tuntuikin jo ettei ollut mitään puhumista.

Miehen pikkusisko tulee tänään meille, mies on sitä Nipsun kanssa hakemassa junalta ja mulla olisi vielä hetki aikaa rauhassa katsella Frendejä tai tehdä jotakin omaa. Kun saisi vaan aikaiseksi. Tänään on pyykkipäiväkin.

Kännykkä tuli huollosta, jossa se oli neljättä kertaa ja nyt se tuntuisi toimivan. Asetukset on vielä ihan miten sattuu, mutta musiikkia sillä jo kuuntelin.

(Nipsun) Mummu ja pappa kävi kylässä ja toivat vadelmia tullessaan. Niitä me sitten Nipsun kanssa syötiin. Nipsu sai harjoitella sormiruokailuakin ja oli melkoisen sottaista puuhaa, sen jälkeen pitikin mennä pesulle.

Taas saa ihmetellä jääkaapilla kun ei oo juuri mitään valon seurana. Nyt on vähän sentään säästetty rahaa kun on tehty leivät "itse". Meillä on siis leipäkone lainassa ja sitä on melkein joka päivä käytetty.

Nipsu kävelee tukea vasten ja on vihdoinkin oppinut jopa laskeutumaan itse alas. Ton tytön kanssa on kyllä täysi työ kun ei pysty itse tekemään mitään kun toista saa vahtia kaiken aikaa. Se kiskoo dvd:t alas hyllystä, läppärin lattialle, cd:t ja laittaa johdot suuhunsa. Äsken kaatui ja otti keittiöjakkarasta tukea, jakkara lensi pään yli. Ei sentään pahemmin sattunut. Me vaihdettiin järjestystäkin ja nostettiin dvd-hylly senkin päälle, siellä ne saa olla rauhassa hirmumyrsky Nipsulta.

 Me vietiin se kissa takaisin entiselle omistajalleen kun oli niin vaikee olla. Haikein mielin siitä luovuttiin, oli niin ihana pikkukisu.

Itsellä on kurja mieli yhdestä jutusta, joten sen takia mieli maassa, mutta muuten olo ollut kohtalaisen hyvä. Ei oo väsyttänyt niin paljon kun on vaan jaksanut tehdä kaikkee sillon kun on meinannut se väsymys iskeä.

Nipsulla on koko ajan jokin pielessä, hampaatko vaivaa vai mikä on, en tiedä. Varmaan kaipais enemmän huomiota kun me aika paljon tehdään vaan omia juttujamme ja sen pitäis leikkiä itsekseen.

Nyt Nipsulla on pyöränistuin ja on matkustanut siinä yhden kaupunkireissun ja yhden kauppareissun. Viimeksi jopa ihan tykkäs olla kyydissä kun oli kiristetty sitä istuinta niin ei enää pompottanut niin paljon töyssyissä mitä ekalla reissulla.

Hierojalle varasin ajan ens viikolle ja vanhemmat tulee kylään ens viikolla. Ei ookaan enää montaa viikkoo kun mies aloittaa koulunsa ja sitten meidän pitää Nipsun kanssa pärjätä kahdestaan. Kun Nipsulle tulee vuosi täyteen niin ei taida enää perhetyöntekijätkään käydä. Vaikka en tiedä onko niille enää niin tarvettakaan, ehkä juttukaveria kaipais eniten, mutta ei niinkään apua vauvan hoidossa, ainakaan niinä päivinä jotka on normaaleita eikä kitinän täyteisiä.

Ens viikolla lastenkirppis palaa taas kesälomaltaan, pitänee mennä heti käymään ja pitänee etsiä syksyhaalari myös kokoo 86 kun ostettiin jo yks 80 senttinen, mutta se voi käydä pieneks jo ennen syksyä kun nyt on 80 senttiset vaatteet käytössä. Paitsi housuista vielä 74.

Me hommattiin kissa ja nyt on kauheet allergiaoireet päällä, tiesin, että oon kissalle allerginen, siks piti edellisestäkin luopua, mutta jotenkin ajattelin, että se oireiden paheneminen olisi johtunut vaan raskaudesta. En nytkään voi olla varma johtuuko kissasta vai ylipäätään siitepölystä, pujoista ym. meillä on kotiin tulon jälkeen ollut yötä päivää parvekkeen ovi ja kaikki ikkunat auki, joten varmasti kulkeutuu sisälle kaikki siitepölyt.

Oltiin hellettä paossa miehen vanhemmilla useempi päivä, kun siellä on ilmastointi, ja kyllä rupes kaipaan kotiin kun oltiin puolitoista päivää edellisen reissun jälkeen vaan kotona, kunnes lähdettiin uudestaan. Lainattiin leipäkone ja se tekee just leipää tuolla keittiössä. Yks leipä jo tehtiinkin ja kyllä oli hyvää.

Olo on ollut aika vaikee. Tosi väsynyt, vaikka toisaalta henkisesti hyvä. Soseita oon Nipsulle kuitenkin tehnyt nyt, sen verran jaksanut. Bataatti-jauheliha meni hyvin, banaani-persikka-mansikka ei mennyt yhtä hyvin, oli kai vähän kirpeää.

Nipsu osaa jo kävellä pieniä matkoja tukea vasten, ei pitkästi, mutta sohvan toisesta päästä toiseen päähän.

Lattiat pitäisi pestä joku päivä kun jaksaisi.