Ajattelin kertoa jotakin itsestäni aluksi. Olen siis alle 30-vuotias kotiäiti, joka sairastaa synnytyksen jälkeistä masennusta ja yrittää sen kanssa kamppailla vauvaa hoitaen kun mies käy koulua. Vauvan hoidosta on tullut arkea eikä se enää jännitä ja koen oloni varmaksi ja kaikki tapahtuu rutiinilla, jännitän kuitenkin sitä riittääkö voimat. Toistaiseksi taloudellinenkin tilanne on melko tiukka, koska tilanne masennuksen kanssa oli vielä paljon pahempi ennen vuoden vaihdetta ja päädyimme siihen, että mies lopetti koulun ohella tekemänsä työt ja keskittyi vain kouluun, onhan siinäkin riittämiin: Koulua ja vauvan hoitoa. Usein meidän arki sujuukin siinä, että miehen tultua koulusta, lykkään vauvan hänelle ja vetäydyn omiin oloihini. Koen siitä usein huonoa omaatuntoa, mutta joku hoitaja sanoi, että on ihan oikeutettua, koska johan olen vauvaa hoitanut päivän.

Meillä on pieni suloinen tyttö, joka täyttää siis ihan pian puoli vuotta. Tyttö tuo valoa ja iloa elämään, mutta usein koen hänet taakaksi ja siitä tunnen huonoa omaa tuntoa. Eräs sanoi fiksusti, että hän kokee vieläkin (ilmeisesti teini-ikäisiä lapsensa) lapsensa taakaksi, mutta kyse onkin siitä pystyykö tuntemaan jotain muitakin tunteita, niitä positiivisia.

Sairastin masennusta myös ennen raskautta, mutta yllättäen raskausaikana oireita ei ollut eikä kyllä sitä ennenkään silloin kun rupesimme vauvaa yrittämään. Onkin joskus mieheni kanssa pohdittu onko tämä enää lainkaan synnytyksen jälkeistä masennusta vai sitä tavallista, kuka tietää, mutta päivä kerrallaan mennään ja uskon, että tästä vielä joskus noustaan.

Olen kesäihminen ja odotan kovasti kesän tuloa. Sitä, että voi lähteä tytön kanssa ulos pelkillä sukkiksilla ja bodylla, voidaan ostaa pyörään lastenistuin ja pyöräillä koko perheellä jonnekin, vaikka piknikille. Eikö kuulosta ihanalta?

Eläimiä ei tällä hetkellä ole, surullisten sattumusten kautta niistä jouduttiin luopumaan, mutta koirakuume on kova ja selailemme päivittäin koirailmoituksia, vaikka virallisesti olemme toisillemme luvanneet, että emme vielä koiraa ota. Ja kaukana haaveissa siintää jokin etelänloma, sen jälkeen koira varmasti meille tulee, paitsi jos ei vain kestä enää ja koira tulee ennen lomaa :)