Nipsu leikkii lattialla lelujensa kanssa ja itse yritän pysyä hereillä. Meillä herätään niin älyttömän aikaisin, kuuden aikoihin lähes aina. Annoin miehen jäädä vielä nukkumaan hetkeksi, itse olen niin monet kerrat viime aikoina saanut nukkua myöhempään.

Imetys on takunnut taas viime aikoina kun hampaiden tulon myötä on ilmennyt puremista. Meillä oli jo taukokin siinä kun puri niin, että veri valui, mutta sen lopetus oli mulle niin kova paikka, että aloitin uudestaan ajatuksella: "Koitetaan taas, jos se ei tällä kertaa purisi" ja ei purrut, vaikka yritti kyllä. Ja nyt on jonkin aikaa taas sujunut, kunnes on taas alkanut puremaan ja olen huomannut, että puree jos tarjoaa rintaa kun ei nälkä ole. Menee leikkimiseksi. Meillä on ollut aika kivinen tie tämän imetyksen kanssa. Muuisteltiin juuri miehen kanssa kuinka alkuaikoina joutui pitämään Nipsun päätä rinnalla, että sen ote säilyi ja sormella piti painaa rinnasta ettei Nipsun nenä mennyt lyttyyn, sitten on mahtunut rintaraivareita, lakkoilua ja tätä puremista tähän taipaleeseen. Silti olen jaksanut pian puoli vuotta imettää. Moni tuntuu sitä ihmettelevän niin kuin se olisi kauhea saavutus masentuneelle ihmiselle, itse kuitenkin koen sen paljon vaivattomammaksi, silloin kuin se sujuu, kuin pulloruokinnan.

Vietiin Nipsun pieneksi jääneitä vaatteita lastenkirpparille ja viikossa oli tullut melkein sata euroa rahaa. Huh. Tänään pitäisi käydä taas pöytää siivoilemassa ja viedä kai lisääkin vaatteita.